Bruce Springsteen Zürichissä

Mulla oli pieni seikkailu Zürichiin mennessä, koska Eurowings perui lauantaiaamun lennon juuri sillä hetkellä, kun boardingin piti alkaa. Ihmiset lähtivät portilta juoksemaan kohti Lufthansan Eurowingsin lipunmyyntiä lähtöaulassa. Mä juoksin muiden mukana, jopa siinä kärkiporukassa, ja olin jonossa ehkä joku kahdeskymmenes.

Mun hyvästä sijoituksesta huolimatta siinä jonossa sai kököttää pitkälti toista tuntia. Ihan tajuttoman hidasta touhua. Mä ehdin moneen kertaan surffailemaan lentohintoja ja katselemaan vaihtoehtoja Zürichiin menolle. En uskaltanut varata mitään, koska tiesin Eurowingsin kuitenkin yrittävän hoitaa ihmisille vaihtoehtoisia yhteyksiä pelkän rahojen palautuksen sijasta. Mutta tuntui pahalta katsoa, kun vapaat paikat muiden lentoyhtiöiden koneissa hupenivat silmissä. Ehdin ehkä sataan kertaan miettiä pääsenköhän mä Zürichiin ollenkaan. Jotkut jonossa ottivat reklamaatiolomakkeen vastaan ja lähtivät suosiolla pois, mutta mä jäin sitkeästi jonottamaan toivoen, että en joutuisi maksamaan menolennosta yhtäkkiä neljääsataa euroa. Olisi ne 80 euron halpalennot tulleet siinä vaiheessa pikkasen kalliiksi.

Olin herännyt aamuyöstä ollakseni ajoissa kentällä sitä kello seiskan lentoa varten, joten jonotus ei ollut kovin kivaa. Viestitin kaverille, etten tulekaan ihan aamusta, vaan ilmoitan kun tiedän uuden lennon. Jotenkin mun sinne Zürichiin oli kuitenkin päästävä, tätä Bruce Springsteenin viimeistä Euroopan kiertueen keikkaa mä en aikoinut jättää välistä. Onneksi konsertti oli sunnuntai-iltana ja nyt oli vasta lauantai. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan siinä jonottaessa, välillä kiukutti ja välillä olin taas ihan positiivisella mielellä ja varma siitä, että kyllä asiat järjestyy. Pohdin pitkään mitä mä sanon kun tiskille vihdoin pääsen.

Kun mun vuoro vihdoin ja viimein koitti, mä hymyilin ja kysyin ystävällisesti mitä vaihtoehtoja mulla on päästä Springsteenin keikalle Zürichiin. Se nainen siinä Lufthansan tiskillä alkoi heti jutustelemaan mulle ja kertoi siskonsa olleen Berliinin keikalla. Se kysyi monelta konsertti alkaa ja mä sanoin että se on illalla. Unohdin vaan mainita, että sunnuntai-iltana… Se nainen totesi, että kyllähän mut pitää Zürichiin saada ja kysyi kelpaisiko Swiss Airin suora lento iltapäivällä vai katsooko hän aiempia lentoja jatkoyhteyksien kautta. Mitä enemmän lentoja, sitä enemmän pelottavia laskeutumisia ja sitä suurempi todennäköisyys, että joku lento taas perutaan, mä ajattelin ja vastasin sen Swissin kelpaavan mulle mainiosti. Nainen antoi 15 euron ruokakupongin ja alkoi käsin täyttämään jotain lomakkeita, joihin sen piti hakea kollegansa allekirjoituskin välillä. En enää ihmettele, miksi siinä jonossa kesti niin kauan.

Kun mä vihdoin sain tarvittavat paperit käsiini, kävin Swiss Airin tiskiltä hakemassa boarding passin ja päätin lähteä kotiin nukkumaan hetkeksi. Se aamuöinen herätys vähän painoi silmäluomia. Kun myöhemmin palasin lounaalle kentälle, totesin ruokakuponkien olevan hyvinkin riittäviä, koska mun lounas kustansi vain 7,50€. Swiss Air lähti ajallaan ja mä pääsin vihdoin Zürichiin.

Lauantai-ilta kului nopeasti kaverin kanssa kuulumisia vaihtaessa, ja sunnuntaina vuorossa oli paljon kävelyä ympäri kaupunkia sekä vihdoin se konsertti stadionilla.

Bruce Springsteen

Meillä oli liput seisomapaikoille kentälle, ja meininki oli tosi kiva sateenuhasta huolimatta. Kukaan ei töninyt eikä heilunut humalassa, vaikka oluttarjoilu pelasi. Zürichissä oli onneksi Berliiniä alhaisemmat desibelit, ja ilman korvatulppiakin olisi pärjännyt hyvin.

Mä olin ennen keikkaa ehkä vähän toivonut kuulevani Point Blankin, Youngstownin tai Downbound Trainin, mutta eihän Pomo sellaiseen melankoliseen tunnelmaan sortunut. Keikan aikana mä tosin myös unohdin, että olin ylipäätään toivonut kyseisiä biisejä. Ihan sama mitä sieltä tulee, mulle kelpaa kaikki. Kiertueen helmi oli tietysti kiva kuulla, mutta Riverin aikana alkoi sataa tihuttaa vettä. Mulla oli kertakäyttösadetakki, sillä sateenvarjoja ei saanut koko alueelle viedä.

Mä en tiedä mikä tossa tihkusateessa ja sadetakissa on, mutta jotenkin se sadetakin huppu päässä mulle tulee sellainen fiilis, kuin Fogertyn Puistobluesin keikalla aikoinaan. Ihan kuin olisin jollakin yksityisellä keikalla, eikä yleisössä olisi ketään muita. Jos huonompi keikkafiilis joskus yllättää, ehkä mun pitäisi kokeilla ravihevosilta tuttuja silmälappuja pään sivuille.

Joka keikalta jää aina yksi biisi päällimmäisenä mieleen, ja tällä kertaa se oli Mary’s Place.

I got seven pictures of Buddha
The prophet’s on my tongue
Eleven angels of mercy
Sighin’ over that black hole in the sun
My heart’s dark but it’s risin’
I’m pullin’ all the faith I can see
From that black hole on the horizon
I hear your voice calling me

Let it rain, let it rain, let it rain
Let it rain, let it rain, let it rain, let it rain
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do we get this thing started
Meet me at Mary’s place

Familiar faces around me
Laughter fills the air
Your loving grace surrounds me
Everybody’s here
Furniture’s out on the front porch
Music’s up loud
I dream of you in my arms
I lose myself in the crowd

Let it rain, let it rain, let it rain
Let it rain, let it rain, let it rain, let it rain
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do you live broken-hearted
Meet me at Mary’s place

I got a picture of you in my locket
I keep it close to my heart
A light shining in my breast
Leading me through the dark
Seven days, seven candles
In my window light your way
Your favorite record’s on the turntable
I drop the needle and pray
Band’s countin’ out midnight
Floor’s rumblin’ loud
Singer’s callin’ up daylight
And waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd
Waitin’ for that shout from the crowd

Turn it up, turn it up, turn it up
Turn it up, turn it up, turn it up, turn it up

Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Meet me at Mary’s place, we’re gonna have a party
Tell me how do we get this thing started
Meet me at Mary’s place

Mary’s Place on sellainen bilebiisi, että tunnelma kohoaa väkisinkin. Se toimii lisäksi erityisen hyvin sadekelissä. Mutta mitäköhän se Mary’s Place tarkoittaa? Onkohan se taivas? Sinänsä se olisi osuvaa, koska kyllä tanssiessakin voi fiilis kohota taivaisiin.

Kaverilla oli syntymäpäivä maanantaina, joten juhlittiin keikalla sitä ja mä bailasin enemmän kuin Springsteenin keikoilla koskaan. Kun illalla vielä käveltiin kaverin kämpille neljän pysäkin matka täpötäysien junien sijasta, oli päivän aktiivisuuskiintiö ylitetty tuplasti.

Seuraavana aamuna oli ihanaa herätä onnellisena edellisen illan keikasta. Kaveri käveli kankeanoloisesti olkkariin ja sanoi, että hänestä tosiaan tuntuu siltä, että hän olisi vanhentunut vuodella yön aikana. Sitä ne synttärit ja Springsteen teettää.

On se kumma miten itse vaan vanhenee, mutta Pomo ei ollenkaan!

Bruce Springsteen

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

4 vastausta artikkeliin ”Bruce Springsteen Zürichissä

  1. Tässähän ihan huolestui puolestasi, vaikken varsinainen Bruce-fani olekaan! Siispä mahtavaa, että pääsit vaikeuksista huolimatta noin upeasti perille ja että konsertti miellytti. Auttaa aina, jos/kun asiakaspalvelija ymmärtää matkalaisen ahdingon henkilökohtaisemmalla tasolla. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.