Bruce Springsteen Berliinin Olympiastadionilla

Puitteet ainakin oli kohdallaan; täysi tupa eli about 60 000 ihmistä ja lämmin, aurinkoinen keli. Olin polttanut naamani jo päivällä jokiristeilyllä, joten lievästä auringonpistoksesta kärsien vetäydyin suosiolla varjoon alatasanteelle. Toinen syy siihen alkukeikan sijaintiin vessojen lähellä oli Burger Kingin kanahampurilainen. Mä en ollut ihan parhaassa vedossa tällä keikalle, mutta onneksi Pomo oli!

Bruce Springsteen Berliinissä

Konsertti alkoi ajallaan Adam Raised the Cainin jylhällä soundilla, ja se volyymi vähän yllätti meidät, vaikka istuttiin takakaarteessa. Musa pauhasi niin järjettömän lujaa, ettei siitä oikeastaan saanut edes mitään selvää enää. Jotkut lähtivät samantien pois, kun korvat ei kestäneet sitä 300 desibeliä. Onneksi mulla oli korvatulpat mukana. Ja Imodiumit.

Toka biisi Badlands kuuluu myös mun lemppareihin. Sen kertosäkeen kohdalla pitää aina lyödä kädellä kaksi kertaa tahtia, se tulee jotenkin selkärangasta. Out in the Street jatkoi vauhdikasta meininkiä, ja neljäs biisi oli Sherry Darling. Mä en ennen tykännyt siitä biisistä kovin paljon, mutta nyt tykkään. Sillä biisillä taisin voittaa pari vuotta sitten sen kaiuttimen radioskabasta.

Ne hikinauhat ranteissa on muuten ihan oikeaan käyttöön eivätkä mitkään koristeet, sen verran Pomo keikan aikana hikoili. Ensin kastui musta t-paita ja sitten paidan päällä ollut harmaa liivi. Välispiikkejä ei kuultu juuri yhtään, vaan Springsteen antoi musiikin puhua puolestaan. Kerran Pomo kiitteli yleisöä saksaksi, fantastisch. Jopa mä ymmärsin. Turvamiehet saivat sydämentykytyksiä päätähden hypättyä yleisön sekaan, ja kameramies tippui kärryiltä eikä screenille näkynyt kunnolla missä Pomo vipelsi. Muuten kameran kuvakulmat olivat kohdallaan ja Springsteenin olemus näkyi isolle näytölle juuri niin legendaarisena kuin se vaan voi.

Springsteen

Muutaman mulle vähemmän mieluisan biisin jälkeen kajahti ilmoille Spirit in the Night. Yksi pyörätuolissa alatasanteelle parkkeerannut fani oli siitä biisistä niin innoissaan, että mä jäin katsomaan nouseeko se kohta kävelemään tuolistaan. Mutta sitten seuraava biisi Candy’s Room vei mun huomion. Se nimittäin oli fanitoive ja toiveensa tueksi oli kyseinen fani väsännyt pienen pahvilaatikkopienoismallin bändistä karkkihuoneessa.

Hungry Heart iski yleisöön ja siinä vaiheessa koko stadioni näytti jammailevan. Death to my Hometown ja My Hometown tulivat osuvasti peräkkäin, ja mulle tuli Somero mieleen. En tiedä kummasta.

Huuliharppu kun kaivetaan esiin, tietää se usein sitä, että River saattaa olla vuorossa. Tällä kiertueella sitä tietenkään voi jättää välistä, se kun on koko kiertueen nimi. Mahtavaltahan se kuulosti, niinkuin aina. Waiting on a Sunny Day oli taas tuttuun tapaan se biisi, kun joku lapsi pääsee lavalle laulamaan kertosäkeen. Yksi onnellinen pieni poika katsomosta löytyi, vaikka mä en nähnyt lapsia missään. Saksalaisen kaverin mukaan konsertit eivät ole lasten paikka Saksassa. Näillä desibeleillä en ihmettele.

Springsteen Berliinissä

Rising on sellanen biisi, joka herää henkiin keikoilla, mutta ei kuulosta levyltä kuunneltuna yhtään niin hyvältä. Born in the USA taas iski yleisöön kuten olettaa saattaa. Muutenkin yleisö Berliinissä muistutti suomalaista rokkenroll –kansaa hyvin paljon. Tunteella mukana, mutta ei mitään ylitsepursuavaa riehumista. Konserttipaitoja näkyi paljon eri kiertueilta, ja uudetkin paidat tekivät kauppansa 35 euron hintaan.

Kaikista hyvistä biiseistä puuttuivat esimerkiksi Youngstown, Downbound Train ja Point Blank, mutta ne on kaikki melko melankolisia. En mä niitä oikeastaan jäänyt kaipaamaan, mulle riitti ihan tämä esitetty setti. Viimeisin ja 33. biisi tässä konsertissa olikin Thunder Road, mutta vikoista rokeista Seven Days to Rock oli se, joka jäi soimaan päähän. Kyllä sen voimin kelpaa suunnata takaisin työmaalle tiistaina. Lähdettiin kävelemään junalle ihmisvirran mukana, mutta ei siellä mitään tunkua sen kummemmin syntynyt. Berliiniä voin suositella konserttikaupunkina oikein lämpimästi, kätevä kulku stadikalle ja kiva kaupunki aurinkoisella kelillä noin muutenkin. Jos siis artistina on Springsteen ja miksaaja joku muu kuin se 300 desibelin mies.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.