Brasilialainen kastejuhla

KastejuhlaSuurin syy mun Brasilian lomalle juuri nyt oli kaverin tytön kastejuhla. Vaikka mulla oli vaan viikon loma ja ristiäisiin sekä niiden valmisteluihin kului pari päivää siitä lomasta, mä olin asiasta vaan innoissani. Jotkut juhlavieraat harmittelivat, että en ehdi näkemään niin paljon nähtävyyksiä tai biitsejä, kun aika kuluu siellä juhlissa. Mutta ne ei ymmärtäneet, että mun mielestä paikallisten ihmisten oikean elämän näkeminen ja siihen osallistuminen on tuhat kertaa mielenkiintoisempaa kuin joku rannalla löhöäminen. Kuinka usein oikeasti tulee tilaisuus osallistua tällaiseen perhejuhlaan Brasiliassa!

Juhlat alkoivat aamulla kirkonmenoilla. Tai sitä ennen tietysti juhliin valmistautumisella, sillä tytöt olivat tilanneet talolle kampaajan ja meikkaajan, jolla piti kiirettä saada kaikki naiset juhlakuntoon. Kasteen piti alkaa klo 10:30, mutta brasilialaiseen tapaan aikakäsitys oli hieman liukuva. Kyllä se päivänsankarikin sitten kirkkoon saapui, erittäin söpössä kastemekossaan ja yhteensopivissa tossuissaan.

kastejuhlaKirkko oli äärimmäisen kaunis ja hirmuisen vanha, 1600-luvulta. Pappi puhui pitkään kasteen merkityksestä, sen mitä mä siitä ymmärsin, ja tytön pää kastettiin ihan kunnolla. Koko toimituksen ajan oli pientä hälinää, mutta se varmaan kuului kulttuuriin. Lauluja ei laulettu, mutta pari rukousta lausuttiin yhteen ääneen. Mä lausuin uskontunnustuksen suomeksi, ja se kuulosti ihan riittävän samalta kuin muidenkin mumina. Kasteen jälkeen otettiin porukalla valokuvia, mutta mulla alkoi jo vatsa kurnia. Odotin todella innoissani minkälaista ruokaa pitopalvelu oli sillä välin tarjolle laittanut.

kastejuhlaKirkosta siirryttiin siis kotiin, jossa odotti noin 60 hengelle katetut pöydät. Iso joukko tarjoilijoita piti huolta juomapuolesta, ja alkupalaksi tarjolla oli ehkä maailman parhaita empanadoja ja sekä papu- että katkarapukeittoa. Ruoka Brasiliassa on tosi erilaista, mutta erittäin hyvää. Mä en tiennyt mitä tuleman pitää ja ennen kaikkea kuinka kauan seuraavaan ruokalajiin kuluu aikaa, joten hain keittoa varmuuden vuoksi pari kertaa lisääkin, enkä koskaan kieltäytynyt tarjotuista empanadoistakaan. Mä, joka välttelen sipulia enkä pidä oliiveista, rakastin niitä empanadoja!

kastejuhlaKeittoja nautittiin pari tuntia, jonka jälkeen tarjolle asetettiin mun mielenkiinnolla odottama pääruoka, feijoada. Se on mustista pavuista ja savustetusta possusta tehty pataruoka, joka tarjoillaan riisin, lehtikaalin ja hedelmälisukkeiden kanssa. Feijoada on kuulemma syntynyt siten, että orjat valmistivat itselleen ruokaa possun jämäosista kuten korvista ja hännästä. Mistään jämäruuasta ei nyt ollut kyse, mutta kyllä sen historian siipien havinan pystyi hyvin kuvittelemaan.

Pari tuntia pääruuan jälkeen leikattiin kakku, joka oli parasta kakkua, mitä mä olen ikinä syönyt. Yhtään liioittelematta. Mä en edes tiedä mitä se oli, mutta se oli ihan mielettömän hyvää. Se ei ollut kovin makeaa, joten olisin voinut syödä sitä vaikka kuinka paljon. Onneksi sitä jäi mulle myös seuraavaksi päiväksi. Tumman kakkupohjan seassa oli pieniä ja pehmeitä hedelmäpaloja, jotka maistuivat lähinnä liköörillä maustetuilta rusinoilta. Ne olivat kuulemma luumuja. Kakun päällä oleva valkoinen sokerimassakuorrutus toi kakkuun paljon makeutta, mutta ei sitä kaikkea valkoista tarvinnut välttämättä syödä. Kahviakin oli tässä vaiheessa tarjolla. Alkoholia oli tarjoiltu koko päivän, koska samalla juhlittiin myös lapsen isän synttäreitä. Bileet jatkuivat iltaan asti, mutta suurin osa vieraista lähti kotiin välittömästi kakun leikkaamisen jälkeen. Olihan sitä juhlaa kestänyt jo koko päivä siihen mennessä.

Päivä oli äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta samalla myös rankka, koska mä yritin ymmärtää portugalia parhaani mukaan. Talon isäntä, lapsen isoisä, piti kauniin puheen, jossa se todennäköisesti puhui myös siitä, että maailmassa ei ole rajoja, etenkään Brasilian ja Suomen välillä. Mä liikutuin vaikken ymmärtänyt läheskään kaikkea.

Muutama vieraista puhui espanjaa, joten mä pystyin osallistumaan keskusteluun, sillä englanninkielen taso näillä ihmisillä oli tosi heikko. Yhden vieraan kanssa juteltiin maailmanpolitiikasta lähes ilman yhteistä kieltä:

– Trump?
– 👎

Ihanaa, että jopa ilman kunnollista kommunikaatiota voi löytää sen yhteenkuuluvaisuudentunteen, joka tekee elämästä elämisen arvoisen.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.