Blueslauantai ja maanantaiaamun blues

Oli jokseenkin täydellinen lauantai. Aurinko paistoi, joten mä hyppäsin pyörän selkään ja huristelin moikkaamaan kummipoikaa. Se pomppi hyppykiikussaan ja potki mun kanssa jalkapalloa. Tyyppi ei osaa vielä edes seistä, mutta pallon potkiminen sujuu. Pojat ja poikien geenit.

Illalla vuorossa oli terdekauden avaus ja blues-keikka, jolla baarikansaa viihdytti Henry Stamp Band. Bändi kuulosti livenä niin hyvältä, että ajattelin siirtyneeni vahingossa Nashvilleen tai Memphisiin. Nashvillen Broadwaylla on musabaareja vieri vieressä ja niihin sisälle astuessaan olisi voinut päätyä juuri sellaiseen hetkeen, jossa Henry Stamp -orkesteri soittaa Boom boom boom -kappaletta ja jengi istuu pitkissä pöydissä nauttimassa Pabst Blue Ribbon -olutta.

Sunnuntaina sitten pelkkä pään kohottaminen tyynyltä oli tuskallista ja masukin tuntui olevan täynnä oksennusta. On sanomattakin selvää, ettei maanantaiaamun herätys ollut tuollaisen sunnuntain jälkeen ihana. Kellon soidessa liskojen yön jäljiltä mietin vain, että ehdinkö muka ummistaa silmät jossakin vaiheessa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.