Ben Granfelt Band

Mä en ollut uskoa silmiäni, kun bongasin, että Ben Granfelt Band tulee keikalle Hampuriin. On se ennenkin vetänyt Saksan rundeja, joten ei kai sen niin yllättävää pitäisi olla. Kiva kuitenkin, että vuori tulee joskus Muhammedinkin luokse! Mähän toivotan oikein lämpimästi tervetulleiksi kaikki suomalaiset muusikot tänne, mutta erityisesti hyvän kitaristin ja loistavan biisintekijän.

Keikkapaikka oli kiva hämyinen bluesclub, ja porukkaa oli kertynyt paikalle ihan mukavasti. Mä olin ennen keikkaa kuunnellut bändin musaa paljon, joten suuri osa biiseistä oli hyvinkin tuttuja. Jammailin mukana ja keskityin keikkaan niin, että unohdin lähes kokonaan ottaa kuvia. Kändessä ei ollut siis kuin ne pari kuvaa, jotka olin napsaissut heti keikan alkupuolella.

Faith, Hope & Love jäi parhaiten mieleen keikasta, ehkä sen takia, että juuri sen biisin olin etukäteen kuunneltuna useimmin skipannut. Livevetoa kuunnellessa muistin samaisen biisin edelliseltä Granfeltin keikalta Helsingistä. Jännä, että se toimii livenä niin paljon paremmin. Myös instrumentaalit nousee omanlaiseensa arvoon keikalla. Get up and go muuttui Granfeltin välispiikissä saksalaisittain sujuvampaan muotoon kebab and go.

Granfeltin spiikkaukset ovat muutenkin kuin stand up keikalla olisi. Jätkät heittivät hyvää läppää sekä saksaksi että englanniksi, ja korostettu saksalainen aksentti nauratti ainakin mua. Uusi strato oli kuulemma tullut hankittua Hampurista, koska rumpalilta voi aina lainata rahaa. Eturivin yleisö pyysi sinnikäästi coveria Claptonin Cocaine -biisistä, mutta sitä ei kuultu. Sen sijaan monta kokaiinivitsiä kyllä. Vikan biisin, Going Home, aikana Granfelt luritteli kitarallaan pari sekkaa Claptonin Laylasta, ja meitsi tipahti sille ihan totaalisesti. Ei kai joku vaan pottuillut saksalaisille?

BGB

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.