Avautuminen

Yksi työkaveri oli ollut matkoilla Kiinassa ja kertoi järkyttyneensä siitä smogin ja lian määrästä. ”Ei paljon vähäpäästöiset autot Suomessa kiinnosta kun tietää miten paljon paskaa Kiinassa tuprutellaan ilmoille joka päivä.” Aamen! Mä olen aina sanonut, että arvostan vihreitä arvoja ja luonnon suojelemista, mutta siinä tulee hyvin äkkiä raja vastaan miten paljon suomalaisten teoilla on vaikutusta globaalissa mittakaavassa. Mä en todellakaan tarkoita sanomisillani sitä, että Suomessa voidaan elää kuin viimeistä päivää sen takia, että Kiinassakin eletään. Ei. Tarkoitan vaan sitä, että päästöjä pitää pyrkiä vähentämään järkevällä lainsäädännöllä ja investoinneilla tinkimättä kuitenkaan yritysten kannattavuudesta tai kilpailukyvystä. Ja ennen kaikkea ymmärtäen, etteivät suomalaiset yksinään pelasta koko maapalloa. Kansainvälisillä sopimuksilla ja projekteilla on hirvittävän paljon isompi merkitys kuin pienen Suomen pyrkimyksillä. Että kannattaako nyt repiä pelihousujaan jonkun yksittäisen espoolaisen autoilijan valinnoista?

Kuluneen kesän aikana mua on ärsyttänyt todella moni puheenaihe. Muun muassa tasa-arvoinen avioliittolaki, keinujen korkeus maasta ja Puistobluesin ja Porin Jazzin alkoholisäädökset. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis sinällään ärsytä, vaan se, että Suomi on takapajula, jossa todelliset juntit on äänestetty eduskuntaan. Jos mä ennen olin sitä mieltä, että meidän monipuoluejärjestelmä ja demokratia on hyvä asia, alan pikkuhiljaa kääntää kelkkaani. Tai itseasiassa olen jo vetänyt sillä kelkalla päin puuta. Mun mielestä meillä pitäisi olla joku diktaattori, joka määräisi asioista ja jengi saisi tyytyä siihen. Osa määräyksistä olisi varmaan täysin päinvastaisia mun ajatusmaailman kanssa, mutta ainakin valtiota johdettaisiin tehokkaasti eikä koko ajan jauhettaisi paskaa. Tai mitattaisi keinujen korkeuksia ja purettaisi lasten turvallisia leikkipaikkoja. Tai pilattaisi hyväksi havaittua toimintatapaa kesäfestareilla. Oi Kim Jong-un, missä olet?

Joskus lainsäätäjät ovat voineet ollakin hereillä, mutta sitten tulee joku muu taho, joka antaa täysin mielivaltaisia ohjeita ja määräyksiä. Kuten tulli, jonka mukaan pitää pystyä selittämään mihin tarkoitukseen viinalasti on tulossa. Lain mukaan se ei siis kuulu niille pätkääkään. Kohta alkaa valmiit vieraslistat kiertämään netissä ja jengi tulostaa niitä, että häihin/synttäreille/tupareihin/hautajaisiin on tulossa näin paljon väkeä, vaikka oikeasti ne kaikki 200 kossulaatikkoa on itselle. Tulli kun ei uskoisi, että kukaan ihminen voi juoda niin paljon viinaa. Vaikka suomalainen voi.

Mua ärsyttää se, ettei mun kavereilla tunnu olevan minkäänlaista lähdekritiikkiä tai muutenkaan järkeä terveyteen ja ruokavalioon liittyvissä asioissa. Sosiaalinen media pursuilee niiden jakamia linkkejä iltapäivälehtien uutisiin tai provosoiviin blogeihin, joissa saattaa kyllä olla totuuden siemen mukana, mutta se hukkuu siihen paatokseen ja perusteettomiin väitteisiin. Esimerkkinä sokerin pahuus. Sokeria dissataan ja selitetään, että erityisesti kaikki kevytjogurtit on suoraan saatanasta. ”Niissä voi olla nolla prosenttia rasvaa, mutta sokeria on lisätty niin paljon, että yhdestä jogurttipurkista saisi kottikärryllisen palasokeria.” Ja samaan hengenvetoon tilataan terdellä kuudes omenasiideri.

Miesten puolesta ottaa päähän nalkuttavat naiset. Kaupassa näkee usein sellaisia pariskuntia, jotka ovat hakemassa vähän kesämökille evästä eikä se ämmä vaikene hetkeksikään. ”Et sitten voinut eilen hakea niitä hiiliä kun pitää tänään poiketa sinne huoltoasemalle kun Kaisa ja lapset odottavat jo? Eilen olisi hyvin ollut aikaa. Tai vaikka viime viikolla. Unohtuu pian koko hiilet niinkuin viime vuonna. Viime vuonna sinä et hakenut…” En käsitä miksei ne ukot vaan jätä niitä kärryjä siihen ja lähde menemään. Onko mitään pahempaa, kuin kuunnella tollasta haukkumista ja nalkuttamista asioista, jotka on jo tapahtuneet ja joille ei enää mitään voi? Vaikka ollaan oltu yhdessä jo pitkään, ei sitä toista tarvitse kohdella kuin tiskirättiä. Vaikka se onkin mies.

Muutenkin, olisi niin paljon helpompaa, jos naisillakin olisi putkiaivot. Suhteen päätyttyä voisi vain hypätä seuraavaan eikä tarvitisi analysoida niitä kuluneiden vuosien tapahtumia, jokaista yksitellen, ja itkeä huonoa oloa puolta vuotta. Ei tarvitsisi hakea kirjastosta oppaita narsismista tai itsetunnosta. Voisi ostaa uuden moottoripyörän ja kävellä uuden brunetin kanssa käsikädessä kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä miettimättä pätkääkään mitä ihmiset ajattelee. Ja olla ajattelematta itsekään.

Ei mulla muuta tänään. Moi.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

2 vastausta artikkeliin ”Avautuminen

  1. Hieno avautuminen! Mulla ei oo mitään vaikeutta olla sun kanssa samaa mieltä. Siis niinku kaikesta. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.