Se kerta kun melkein kuolin ulkomailla osa 1

Matkustelu voi joskus olla todella vaarallista. Mulla on ollut muutama läheltä piti tapaus elämäni aikana. Ei ne enää pyöri mielessä, mutta sen verran läheltä liippasi, että jonkun aikaa näin painajaisia. Ja etenkin näin jälkikäteen hirvittää.

Ensimmäinen tapahtui au pair -aikoina Madridissa. Mutta tämä nyt ei sinänsä ole yllätys. Näyttäkää mulle yksikin au pair, joka ei ole meinannut kuolla.

Meillä oli Madridissa tosi kiva au pair -jengi, jonka kanssa hengattiin aina niinä vähinä vapaa-ajan hetkinä kaupungilla, muun muassa Retiro-puistossa. Meillä oli tapana treffata lauantai-iltaisin kavereiden kanssa jossakin irkkupubissa Puerta del Solin lähellä ja lähteä siitä sitten milloin minnekin juhlimaan.

Eräänä lauantaina mä olin jälleen matkalla irkkupubiin tapaamaan kavereita. Olin ajoissa eikä mulla ollut mikään kiire. Olin tullut bussilla keskustaan ja Solilta ajattelin kävellä pubiin. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, kuten niillä kulmilla aina. Mä pysähdyin liikennevaloissa jalankulkijoiden punaiseen valoon monien muiden jalankulkijoiden kanssa ja seisoin aloillani.

En muista tarkalleen juuri sitä hetkeä, olinko kiinnittänyt huomioni keskellä vilkasta liikennettä puhelimeeni vai olinko muuten vaan muissa maailmoissa. Joka tapauksessa mun katse oli suunnattu alaspäin, ei siihen liikennevaloon. Mutta muistan tasan tarkkaan mitä tapahtui kaksi sekuntia myöhemmin. Joku mies käveli mun ohitseni pitkällä askeleella, tönäisi hieman käsivarttani ja jatkoi siitä ohitseni tien yli. Luulin valon vaihtuneen vihreäksi ja lähdin itsekin kävelemään.

Siinä samassa kuulin kun auto jarruttaa todella kovaäänisesti ja tööttää ihan hulluna. Mut ohittanut mies otti pari juoksuaskelta tietä ylittäessään, mutta mä jähmetyin kuin peura siihen sen auton eteen ja tuijotin sitä autoa. Auto oli taksi ja sillä oli vauhtia ihan reilusti. Se kuski sai kuin saikin auton pysäytettyä ennen törmäämistä muhun, ja sillä se pelasti mun henkeni. Seuraavassa hetkessä mä pomppasin siitä tieltä pois taksikuskin huutaessa mulle pää punaisena ikkunasta. Kyllä hävetti! Mä säikähdin sitä tilannetta itse asiassa niin paljon, että aloin itkeä ja täristä aika lujaa sen jälkeen.

Mun ei missään nimessä ollut tarkoitus kävellä päin punaisia, luulin valon vaihtuneen kun se toinen jalankulkija kulki mun ohi. Syy on täysin itsessäni, en ollut tilanteessa ihan hereillä ja astuin ajotielle väärällä hetkellä. Mutta ne, jotka tarkoituksella kävelee päin punaisia, voisivat huomioida, että tällainenkin tapahtuma siitä voi seurata. Ja joku viaton pieni au pair voi vaikka kuolla.

Stay tuned, seuraava osa on oikeasti vähän hurjempi!