Mostarin sillalla Bosniassa

Mä olin teini silloin kun Bosnian sota päättyi. Riparilla puhuttiin Bosnian sodasta, ja kuunneltiin biisiä nimeltä Sarajevon kasvot. Mä en usko, että olen kuullut sitä biisiä ainakaan viiteentoista vuoteen, mutta silloin tällöin tuo Pekka Simojoen melodia pulpahtaa mun päähäni. Sarajevo on jäänyt mun mieleeni, ja se on yksi niistä monista kaupungeista, joissa joskus haluaisin käydä. Kun mä katselin matkakohdevaihtoehtoja ja suunnittelin äkkilähtöä Kroatiaan, niin siihen ostopäätökseen vaikutti ehdottomasti mahdollisuus päästä käymään Bosniassa. Mostarissa tosin vaan, ei Sarajevossa. Mutta historiansa puolesta erityisen mielenkiintoinen paikka sekin.

Bussimatka Bosniaan sisälsi melkoisen määrän rajanylityksiä, kun välillä käytiin jo Bosniassa, mutta sitten ajettiinkin taas Kroatiassa, ja sen jälkeen taas Bosnian puolella. Mutta matka ei ollut tylsä, koska oppaana oli huumorintajuinen tyyppi. Opas osasi hyvin selventää kroaattien, muslimien ja serbien lähihistoriaa sekä Mostarin osuutta sodassa. Mostarissa aluksi muslimit ja kroaatit taistelivat yhdessä serbejä vastaan, mutta serbien vetäydyttyä kroaatit ja muslimit taistelivatkin keskenään. Kaupungin kuuluisa vanha kaarisilta Stari most, joka aiemmin symboloi monikansallisuutta ja kansanosien rauhanomaista rinnakaiseloa, romahti kestettyään pitkään tulituksia. Bosnian kroaattiarmeija oli ampunut siltaa panssarivaunujen tykeillä toista päivää ennen kuin se antoi periksi. Tämä tapahtui vuonna 1993. Stari most rakennettiin uudestaan vuonna 2004, vanhan sillan tyyliä noudattaen. Mostari on muuten saanut nimensä vanhan sillan siltavahtien, mostarien mukaan.

Mostar Bosnia

Neretva-joki, joka Mostarin halki kulkee, on kauniin turkoosi. Istuin joen rannalla olevaan ravintolaan lounaalle, katselin voimakkaan virran pauhua ja kuuntelin läheisen minareetin rukouskutsua. Yhtäkkiä huomasin, kun joku hyppäsi sillalta veteen. Ilmeisesti uimahyppääjät keräävät turisteilta rahaa tempuillaan.

Mostar Bosnia

Päivä oli aurinkoinen ja lämpötilan puolesta tuntui siltä, että olisin voinut olla lähes missä tahansa turistikohteessa. Mutta monissa rakennuksissa Mostarissa on vieläkin seinät täynnä luodinreikiä. Oli hyvin helppo kuvitella kroaatit toiselle puolelle jokea ja muslimit toiselle puolelle. Sodat tuntuvat yleensä kovin kaukaisilta asioilta, mutta on paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet elämään sodan keskellä. Kuten mostarilaiset.

Netflix-suositus: Trevor Noah – Son of Patricia

Eteläafrikkalainen kaveri vinkkasi mulle johannesburgilaisesta Trevor Noahista jo vuosia sitten, ja tällä hetkellä The Daily Show ja erityisesti sen osio Between The Scenes kuuluvat mun ehdottomiin lemppareihin Youtubessa. Daily Showssa Trevor Noahin terävä ja tavallaan viaton hahmo ruotii päivän polttavaa politiikkaa ja muita uutisia, ja Between The Scenes on Noahin tarinointia yleisön kanssa. Daily Shown lisäksi Noah tekee paljon stand up -keikkoja ja sen koko tyypin energiamäärä tuntuu ihan käsittämättömältä. Mä en tiedä mitä se vetää, mutta mä haluan sitä samaa.

Noahin Son of Patricia -show pureutuu erityisesti etnisyyteen ja rasismiin, joista puhutaan paljon myös Daily Showssa. Noahin isä on valkoihoinen sveitsiläinen ja äiti tummaihoinen xhosa, ja Noah on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Sowetossa, Etelä-Afrikassa, apartheidin aikaan. Melkoisen haastavat kortit siis tyypille jaettu pienenä, mutta Noahin mukaan monesta asiasta on äitiään kiittäminen. Tämä show ei kuitenkaan keskity Noahin äitiin tai lapsuuteen, vaan niistä voi lukea lisää Noahin kirjasta Born a Crime: Stories From a South African Childhood. Noah puhuu englannin ja xhosan lisäksi zulua, sothoa, afrikaansia, tswanaa, tsongaa ja saksaa. Noahin mielestä se, mitä kieltä ihminen puhuu, määritteleekin ihmistä enemmän kuin ihonväri. Vaikka Noah on itse värillinen, niin hän kokee olleensa kuin kameleontti ja pystyneensä puhumisellaan vaikuttamaan siihen, miten ihmiset hänet näkevät ja kokevat.

Noah on tarinankertoja ja sen erityinen lahjakkuus amerikkalaisessa maailmassa on se, että se on ulkopuolinen ja katsoo sitä ulkopuolisin silmin. Tässä showssa Noah kertoo siitä, miten ironista on, että amerikkalaiset kokevat tacojen olevan niin periamerikkalaista, että niitä pitäisi jokaisen turistin Jenkeissa syödä. Tai kuinka amerikkalaisten kaverien mielestä on lomaa lähteä telttailemaan alkeellisiin oloihin, tai mennä balilaisen ihmisen kotiin kokemaan autenttista balilaisuutta. Noah käyttää näistä termiä poverty porn tourism, köyhyyspornoturismi.

I think there should be a rule in America that says you can hate immigrants all you want, but if you do, you don’t get to eat their food. That’s a fair exchange for me. If you hate immigrants, no immigrant food. No Mexican food, no Caribbean food, no Dominican food, no Asian food, nothing. Only potatoes. I’m not even saying flavored potatoes. Just plain potatoes, no spice. Because, no immigrants, no spice. Don’t ever forget that. Both figuratively and literally, no spice. I know some people who would take that. I know there are some people right now who would be like, “Well, you know what Trevor? Take your immigrants, take your spice, and get the hell outta here.” You say that now because you’ve never lived a life without spice. But don’t ever forget, a life without spice was so hard, so hard that it made white people sail around the world to find it. This wasn’t regular sailing. It wasn’t a Disney cruise. These people lived at a time when they believed that if you went that way you would fall off the edge of the earth and die. And still, some man was eating some white lady’s cooking and was like, “I can’t do this shit anymore!”

Vahva katselusuositus tälle. Naurattaa, mutta pistää myös ajattelemaan.

Mikä muu nyt on Netflixissä in? Mitä sarjoja seuraatte?