Lautapelejä pyhäpäivien ratoksi

Monen jouluun kuuluu näköjään lautapelit, mikä onkin ihan mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Mun uusi lautapelilemppari on Ticket to Ride. Pelin ideana on rakentaa Yhdysvaltojen kaupunkien välille junaratoja. Pisteitä saa rakennetun radaosuuden pituudesta, menolippujen ratavalintojen mukaan sekä pisimmästä yhtenäisestä radasta. Se on riittävän yksinkertainen peli, jotta sen sääntöjen opetteluun ei mene puolta päivää, mutta siinä on kuitenkin sen verran strategiaa, ettei siihen heti ensimmäisen pelikerran jälkeen kyllästy. Terkut vaan sille kummipojan Aku Ankka -pelille, jonka sääntöjä en osaa vieläkään..

Kroatian helmi Dubrovnik

Tästä reissusta on jo pitkä aika, mutta vieläköhän mä muistaisin, missä sitä tuli viimeksi seikkailtua.

Yleensä lomat sujuu niin, että viimeistään paluulennolla iskee flunssa, joten ensimmäinen viikko tai kaksi loman jälkeen olisi oikeastikin loman tarpeessa. Tämä loma oli erilainen. Olin kipeänä jo ensimmäiset päivät kohteessa. Epäilen ekan päivän lounastani fetasalaattia, mutta toki saattaa olla, että olin napannut jonkun noroviruksen jo koti-Suomesta.

Se oli mun kolmas oksennustautini puolen vuoden sisällä, joten suolakeksien hamstraamisesta oli jo tullut rutiini ja mulla sattui olemaan huoneessa ihan riittävästi eväitä ja vettä. Ja onneksi mä en majoittunut missään hostellissa, vaan kahden tähden hotellissa, jonka huoneeseen kuului oma kylppäri. Kannatti maksaa siitäkin luksusesta.

Olin pitkästä aikaa reissussa yksin ja ilman G Adventuresia, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni Aurinkomatkoja. Siihen oli syynä lähinnä äkkilähdön hinta. Mutta en sanoisi, että tämä jää välttämättä mun viimeiseksi aurinkomatkakseni. Olin oikein tyytyväinen reissun retkiin, lentoihin, hotelliin ja lentokenttäkuljetuksiin. Lisäksi olin yllättynyt miten moderni ja toimiva appi Aurinkomatkoilla oli. Sen karttaa pystyi käyttämään offlinessa ja oppaat vastasivat chatissa näppärästi mun kyselyihin siitä monelta mun pitää bussipysäkille retkiä varten suunnata. Jestas, ehkä musta tulee vanhemmiten joku pakettimatkalainen.

Olin valinnut kohteekseni Dubrovnikin, koska halusin käväistä Montenegrossa ja Bosniassa siinä samalla. Ja ihan hyvä, että olin noita retkiä suunnitellut. Dubrovnik sinänsä oli melko pieni paikka, jos ja kun ei tykkää löhötä auringossa seitsemää päivää viikossa 24/7. Tai edes viittä, kun pari päivää menee kylppärissä. Shoppailumahdollisuudet Dubrovnikissa on olemattomat, ja sitä samaa ylihintaista turistikrääsää löytyy joka kaupasta. Mutta kaunis kaupunki Dubrovnik kyllä on, ja erityisesti merenelävät mainioita ravintolassa kuin ravintolassa. Fetasalaatista en ole ihan niin varma.

Kroata Dubrovnik

Suomalaisia saapui mun kanssa samalla lennolla koko koneellinen, ja muistaakseni niitä lentoja Helsingistä taisi olla useampia päivässä. Kaupungilla ei siis päässyt eroon muista suomalaisista. Ilmeisesti Kroatia on uusi Kanariffa. Jo menomatkalla koneessa mä bongasin erään pariskunnan, joka näytti siltä, että loma kuluu varmasti enimmäkseen omalla terdellä viinaa kitaten. Niin se oli myös mennyt, koska paluumatkalla pariskunnasta vain toinen selvisi takaisin Suomeen. Diabeetikko oli viety ambulanssilla sairaalaan, jonne se jäi sen toisen puoliskon palatessa kotimaahan. Melko onnistunut loma siis niilläkin.

Mä majoituin Dubronikissa Lapadin alueella ja se oli ihan nappivalinta. Sieltä pääsi kulkemaan vanhaan kaupunkiin kätevästi ja edullisesti paikallisbussilla, ja Lapadin kauniit rannat taas oli kiva kiertää kävellen. Sen alueen ravintoloista mä tykästyin erityisesti meksikolaiseen Chihuahuaan ja Pantaruliin, jonne tosin kannattaa tehdä pöytävaraus. Vanhassa kaupungissa suosittelisin sellasta mestaa kuin Poco Loco. Ei hullumpi. Mitään superedullista ravintolaruoka ei Dubrovnikissa paikalliseen hintatasoon nähden ollut, mutta palvelulle antaisin kaikissa paikoissa täydet pisteet. Ihanan virkistävää verrattuna esimerkiksi Espanjan tai Saksan isoihin kaupunkeihin, jossa ei turisteja juuri arvosteta.

Kroatia Pantarul

Dubrovnikin vanhassa kaupungissa kiertelemisen ohessa oli ihan kiva lähteä välillä katselemaan maisemia hiukan ylempää. Mä en lähtenyt urheilemaan vaan hyppäsin köysijunaan, joka oli yllättävän uudennäköinen vimpain. Huipulla sitten hiukan reippailin ja sen jälkeen istuskelin maisemaravintolassa. Viereisessä pöydässä, vielä paremmalla maisemapaikalla, istui neljä aasialaista, jotka näpyttelivät kännyköitään etunojassa koko ajan. Toivoin, että ne olivat saaneet wifin käyttöönsä ensimmäistä kertaa elämässään sen sijaan, että se kännykkä nenän edessä mahdollisesti oli niiden normaali matkailumoodi. Itse kullekin tekisi välillä hyvää olla hetken aikaa erossa puhelimesta, mutta joillekin vielä enemmän kuin toisille.

Kroatia Lokrum

Seuraavaksi mä otin sitten suunnaksi Lokrumin saaren, koska se näytti kivan vehreältä paikalta tuolta ylhäältä käsin. Ja kivaa oli vaihteeksi myös risteillä merellä kaupungin siluettia katsellen. Lasipohjavene kuulostaa jotenkin tosi hasardille kulkupelille, mutta perille silläkin päästiin. Yhtään kalaa tai mitään muutakaan vedenelävää ei näykynyt, kirkkaasta vedestä huolimatta, joten se paatti oli vähän turha valinta siinä mielessä.

Jos ravintoloissa oli erinomaista palvelua, niin ei mun kahden tähden hotelli hävinnyt niille yhtään, päinvastoin. Retkille piti opaschatin mukaan olla pysäkillä valmiina lähtemään jo klo 7 aamulla, joten se tarkoitti sitä, etten ehtinyt kahdeksalta alkavalle aamupalalle. Mutta kun kysyin respasta olisiko mun mahdollista saada jotain pientä evästä aamulla mukaani, yllätyin kun ne ilmoittivat heti, että onnistuu tietenkin. Ja aamulla kun bussipysäkillä eväskassia tutkin, odotin siellä olevan jonkun kämäsen kolmioleivän. Mutta sieltä löytyi pari sämpylää, keitetty kanamuna tuorekelmuun käärittynä, pari hedelmää, vettä ja trippimehu. Hymyilin erityisesti sille kanamunakäärölle. Kyllä näillä eväillä jaksaa bussissa istuskella.

Retkistä lisää myöhemmin!

Kroatia

Springsteen on Broadway Netflixissä

Mä en sitten koskaan päässyt sinne NYCiin Springsteenin Broadway -keikalle. Yritin ensin saada lippuja Ticketmasterin Verified Fanin kautta, mutta eipä se oikein onnistunut. Siinä oli hirveää säätöä, terkut vaan Suomen Ticketmasterille, joka oli ja on tästä koko asiasta pihalla kuin lumiukko. En voi uskoa, että mä olen ainoa, joka sitä muka heiltä edes kysyi! Pääsin kuitenkin rekisteröitymään Verified Faniksi kun sain amerikkalaisen kaverin puhelinnumeron käyttööni, mutta tuuri ei ollut mun puolellani, joten lippuja en päässyt sitä kautta ostamaan. Katselin niiden jälleenmyyntihintoja toki muualla, mutta yhdessä lentojen ja hotellin kanssa siitä olisi tullut tosi kallis keikka. Lopulta olin niin epätoivoinen, että yritin saada liput Omazen kautta, mutta viimeisin voitto sieltäkin pamahti Sveitsiin. Sen tyypin ilme oli kuitenkin sellainen, että pakko olla vaan onnellinen sen puolesta.

Marco S. was born to run to NYC to meet @springsteen at his Broadway show. Thanks for supporting @Stand4Heroes! #Omaze pic.twitter.com/t3U5uGF73d— Omaze (@omaze) 12. joulukuuta 2018

Jos ja kun pääsee v*tutuksestaan yli siinä tosiasiassa, että Broadwayn keikka jäi näkemättä, voi sen silti nähdä Suomessakin Netflixistä. Mä luulen, että tämän Youtuben trailerin reilut 400 000 katselukertaa on enimmäkseen mun koneelta, kun mä odottelin tätä itse keikkaa Netflixiin jo monta viikkoa.Ja NYT se on siellä.

Jos joku ei ole vielä katsonut Springsteen on Broadwaytä Netflixistä, niin en pilaa yllätystä kertomalla siitä ihan kaikkea etukäteen. Totean vaan, että olisi varmaan pitänyt olla paikan päällä, kun ei se oikein näin telkkarin välityksellä avaudu. Liian vähän musaa ja liikaa juttuja, joihin mun keskittymiskykyni ei ainakaan ensimmäisellä katselukerralla kunnolla riittänyt. Muuten koko konsepti on kyllä hyvinkin mielenkiintoinen. Intiimi konserttisali ja Bruce yksinään kertomassa elämästään.

Lueskelin, että ilmeisesti tämä on ollut melkoisen tuottoisa ”kiertue” Pomolle. Viikon tulo on ollut noin 2 miljoonaa taalaa, ja kun se show on pyörinyt Broadwayllä 52 viikkoa, tulee siitä kokonaistuloksi noin 100 miljoonaa. Josta ehkä about puolet menee Brucelle, koska se on yksin tämän shown tähti. Lisäksi se on päässyt joka keikalta kotiinsa Colts Neckiin eikä ole tarvinnut olla tien päällä, kuten konserttikiertueilla yleensä.Näissä summissa ei ole tietenkään mukana mitään krääsämyyntiä, soundtrackin tuloja eikä sitä 20 miljoonaa taalaa, jonka Netflix maksoi taltioinnin lisenssistä. Ihan hyvin äijältä, joka ”ei ole koskaan tehnyt päivääkään rehellistä työtä”, kuten Bruce itse heti konsertin alussa kertoo. Mä en yhtään ihmettele sitä, miksi Fogerty esiintyy koko ajan Vegasissa. Onhan tollanen pieni säännöllinen tulo varmaan ihan kiva eläkeläispapparaisille.

Nyt kun nuo Broadwayn keikat on ohi, niin ainakin mä jään odottelemaan innolla sitä jo aiemmin luvattua sooloalbumia. Huhutaan, että se on ollut valmiina jo pari vuotta, joten High Hopesin jälkeen on korkeat odotukset.

Alla vielä pieni piristys joulunviettoon; Pomo jammailee Asbury Parkin avajaisissa Tangiers Blues Bandin kanssa. Youtubesta löytyy muutama video lisää. Tuon minisetin mä olisin todella halunnut nähdä!

Hyvää joulua!

Ville Haapasalo ja 3 seuraavaa hittisarjaa

Ville HaapasaloBongasinpa tässä eräänä päivänä eli joskus pari kuukautta sitten telkusta pätkän jostain Ville Haapasalon sarjasta. Mä tykkään siitä hahmosta ja etenkin sen tarinoista Venäjältä, mutta osa niistä sen ohjelmista on jäänyt multa kyllä katsomatta muutaman testijakson jälkeen. Esimerkiksi sitä Haapasalo Goes America -sarjaa odotin innolla, mutta petyin tylsähköön juonenkulkuun. Haapasalo Goes Lomalle -sarjasta muistan Haapasalon seikkailleen Kuubassa, mutta en mä sitä varmaan sen enempää nähnyt. Ja suomijulkkisten lomareissut kiinnosti mua vielä vähemmän. Jannika B:n jakson näin ja se oli suurinpiirtein sellanen, jonka mä saisin Haapasalon kanssa aikaiseksi au pair vuotta Madridissa muistellen. Myötähäpeän puna nousisi kasvoille ihan kaikille sen katsojille.

Mä en muista yhtään mikä sen telkusta bongaamani Haapasalon sarjan aihe tai edes nimi oli, vai oliko se edes mikään uusi juttu. Mutta mä luulen, että Haapasalo taipuisi ihan mihin formaattiin tahansa. Vaikka näihin:

Ville Haapasalo ja kaappaus keittiössä
Ville Haapasalo vierailee tavallisten suomalaisten kotona pistämässä näiden keittiötottumukset uusiksi. Mikäli keittiön omistajat ovat tottuneet monipuoliseen ruokaan ja keittiöstä löytyy väriä niin tuoreyrttien kuin muidenkin raaka-aineiden osalta, tulee Ville ja pistää talonväen jääkaapin sisällön uusiksi. Haapasalo, joka useiden ravintoloiden omistajana, ruokakirjailijana ja intohimoisena kokkina tuntee hyvän ruuan, haluaa opettaa tavallisille ihmisille myös nälän ja puutteen. Sen jälkeen jääkaapista löytyy vain pari perunaa, suolalihaa, suolakurkkuja, suolakalaa, suolaa ja valo. Tässä ohjelmassa mehevää on ainoastaan Villen jutut!

Ville ja 7 ihmettä Suomi
Tässä sarjassa Ville Haapasalo kiertää ympäri Suomea tutustumassa Suomen seitsemään ihmeeseen. Ensimmäisessä jaksossa Ville vierailee Tuurissa Vesa Keskisen luona, koska Keskisen ego on ainoa asia, joka Suomesta näkyy kuuhun asti. Toisessa jaksossa Ville vie meidät nojatuolimatkalle astiankuivauskaappiin, joka on yksimielisesti valittu Suomen seitsemän ihmeen joukkoon. Seuraavana on vuorossa Forssa. Neljännen jakson kohteena on Turun oma ihme, jolle Kristus-patsas Rio de Janeirossakin kalpenee; Posankka. Tuorein lisäys Suomen seitsemän ihmeen joukossa on Villen viidennen jakson vierailukohde; Länsimetro. On edelleenkin ihme, jos se kulkee. Kuudennessa jaksossa puhutaan ihmeestä, jonne monet Helsingissä vierailevat turistit eksyvät; Kampin kappeli. Kukaan suomalainen ei ole vahingossakaan vieraillut siellä, sillä suomalaiset eivät kaipaa hiljaisuuden tyyssijaa. Koko maamme on sellainen. Viimeisessä jaksossa tutustutaan Suomen ihmeellisimpään ihmeeseen, tanssilavakultturiin. Mikä kumma saa sisäänpäinkääntyneet ja jurot suomalaiset heittämään viiden metrin henkilökohtaisen tilan romukoppaan ja hikisenä hiihtämään toistensa iholla Satumaan tahtiin?

Forssa 30 päivässä
Ville ja 7 ihmettä Suomi poikii nopeasti spin-offin, koska ihmiset haluavat tietää mitä kaikkea ihmeellistä Forssasta, tuosta Kanta-Hämeen lahjasta Suomelle, löytyy ja kannattaako sinne hankkia viisumi seuraavalla lomalla. 30 päivän sijaan Villeltä ja kuvaustiimiltä tosin kestää kiertää Vorssa ja sen keskustan kaikki kirpparit noin puolitoista päivää, joten sarjan käsikirjoittajat joutuvat todenteolla töihin. Sarjan kulinaristinen jakso toteutetaan tietysti Vispilässä, jossa ravintolan oman kuvauksen mukaan ”rakastetaan hyvää ruokaa: puhdasta, perinteistä ja kekseliästä, ripauksella forssalaista huumoria”. Katsojien mielestä sarjan parasta antia on kuitenkin Villen vierailu paikallisen alkuasukkaan, Pasin, kotona kerrostalokaksiossa Viksbergin alueella. Pasi on yksi neljästä veljeksestä ja he kaikki, Matteus, Markus, Luukas ja Pasi, pelasivat aikoinaan jääkiekkoa Fopsissa.