Kirppistelyä

Mulla oli tässä pienoinen kirppisurakka, kun kolmen viikon ajan hinnoittelin ja kuskasin tavaroita kirppikselle. Ja nautin joka sekunnista. Musta voisi tulla isona kirppismyyjä. Ehdin jo niin tottua siihen iltaisin sähköpostiin tupsahtavaan myyntiraporttiin, että ensimmäisenä iltana kirppissopimuksen päättymisen jälkeen mietin, että jotain puuttuu. Odottelin sitä viestiä jonkun aikaa ennen kuin tajusin, että mähän hain ne jäljellejääneet tavarat jo pois eikä myynnissä ole enää mitään. Oli ihanan palkitsevaa iltaisin tutkailla omaa Exceliä ja katsoa raportista mitä kaikkea olin saanut kaupaksi päivän aikana. Kyllä, mä todellakin tein Excel-taulukon myytävistä tuotteista ja mätsäsin kirppikseltä tulleen raportin hintalapun numerot mun taulukkoon. Lisäksi väkersin vaatteille pahville liimatut hintalaput, jotka kiinnitin hakaneuloilla niihin. Mutta ehkä se kannatti, kun yllättävän paljon vaatteitakin meni tällä kertaa kaupaksi.

Hinnoittelu on kirppismyynnissä aina kaikkein vaikeinta. Mä en myy mitään huonokuntoisia tai rikkinäisiä juttuja, ja kiroan syvimpään maanrakoon nekin eräät kirppismyyjät, joilta viime vuonna ostin parin euron Autot -muistipelin, jossa oli seitsemän paritonta korttia, ja parin euron magneettikirjan, jonka magneetit eivät enää toimineet. Miksi tarvitsee myydä sellasia? Eikö sellaisten tuotteiden aika olisi jo täynnä? Kyllä mä ymmärrän, että luopuminen on vaikeaa, mutta ahneus on kamalaa. Mä myyn vaan ehjiä ja hyväkuntoisia juttuja, ja tällä kertaa pistin hinnat tosi alas. Parin euron sijasta mun hinnoittelu lähti viidestä sentistä. Päätin, että hinta ei ainakaan tule olemaan este, jos joku jotain haluaa ostaa.

Sain monta sataa euroa voittoa tuosta kirppisurakasta, mutta ei lasketa meikäläiselle tuntipalkkaa. Jotain tavaroita jäi kuitenkin käsiin, joten laitoin tässä aikani kuluksi muutamia kenkiä Facebookin paikalliselle kirppikselle myyntiin. Jotenkin tuntuu, ettei se mun ”hinta ei ainakaan tule olemaan este” -logiikka sittenkään toimi. Yksityisviestit Facessa olivat nimittäin seuraavanlaisia:

”Miepä viestittelen lähempänä, palkka saattaa tulla vasta perjantaina.”
”Onko näissä tinkivaraa?”

Wtf? Ensinnäkin, jos ei ole varaa maksaa euroa kengistä ilman palkkapäivää, niin kannattaako niitä euron kenkiä edes ostaa? Ja toisekseen, mä voin kyllä antaa noi popot vaikka ihan ilmaiseksi, jos se siitä eurosta on kiinni. Taiteilen itse sairauspäivärahalla ja kirppistuotto tuli kyllä tarpeeseen, mutta ei se tuotto ole mulle se pääasia. Iloisempi mä olen siitä, jos ne mulle hyödyttömät tavarat kelpaa vielä jollekin. Kun ne on vielä ihan ehjiä, kaikki palat tallessa.