Blogitauko

Tässä kuussa meikäläiseltä on tullut 3 postausta ja viimeisimmät postaukset käsittelivät aiheita siivous ja ruokakaupassakäynti. Hmmm.. Tästä ei voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin että nyt on tullut aika jättää blogi hetkeksi tauolle. Uutta inspiraatiota ja vähän vähemmän kiireistä arkea odotellessa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Suomeen paluun paras ja pahin asia

Mun päivän kohokohta oli tänään, kuten monena muunakin päivänä tässä menneillä viikoilla, ruokakaupassa käynti. Tänään yhdessä suuressa marketissa mä pyörin pakastearkkujen ympärillä kuin puolukka.. öö.. puurossa. En vaan päässyt yli siitä tosiasiasta, että niitä jättipitkiä pakastimia oli kahdeksan kappaletta. Kahdeksan! Ja niiden lisäksi oli vielä pari pitkää riviä pakastinkaappeja. Suomen valikoimat on vain jotain ihan käsittämätöntä. Mun kauppareissut kestää nykyään aina tunnin, kun mä kävelen korin kanssa ympäriinsä. Ja se kori on tullut täyteen jo hevi-osastolla.

Tänään mä jäin myös tuijottamaan ketsuppihyllyä. Ketsupeille oli oma hylly! Käsittämätöntä. Ja sitten mulla meni varmasti vähintään viisi minuuttia siihen, että valitsin oliiviöljyn. Miten öljyjäkin voi olla niin paljon? On oliiviöljyjä ja rypsiöljyjä. On luomua ja on tavallista. On sitruunalla maustettuja ja basilikaöljyjä. On biljoonaa muutakin eri makua. Ja mä tietysti etsin ihan vaan tavallista öljyä.

Seuraavaksi mä olin kävelemässä maksamakkarahyllyn ohi, mutta se maksamakkaroiden määrä kiinnitti mun huomioni. Mistä lähtien maksamakkaraa on ollut tomaattimaksamakkarana, kinkkumaksamakkarana tai pekoni-sipulimaksamakkarana?!

Kassalla olen saanut ilokseni huomata, että Suomeenkin on rantautuneet itsepalvelukassat Ikean tyyliin. Mutta siihen ne ilonaiheet on jääneetkin. Mun ruokaostokset Suomessa, yksi kassillinen ruokaa, on maksanut joka kerta yli 30 euroa. Kannattaisi vissiin jättää ne erikoisöljyt ja maksamakkarat hyllyihin?

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Supersiivous a la Vintagella

Siivousvälineiksi riittävät harja ja sakset, mutta myös teippiharjalle on siivouksen jälkeen käyttöä. Siivouskohde oli tällä kertaa parkettilattioiden, saunan ja muiden nurkkien sijaan Röllin villahousut.

Rölliä on ilo harjata, sillä se menee mielellään lattialle tassut kohti kattoa. Pieni nipistäminenkään ei haittaa. Hetkittäin se on silmät kiinni niin rentona, että koko koira tuntuu lähtevän harjan mukana liikkeelle. Tavallinen harja on Röllin suosikki, mutta kyllä furminaattoriakin saa käyttää. Korvien taakse ja takapuoleen tulee pehmeän karvan vuoksi helposti rastoja, ja ne mä saksin pois ihan suosiolla ennen harjaamista. Ne villahousut kasvavat kyllä nopeasti takaisin.

Harjauksen jälkeen Rölli pääsi joutui vielä suihkuun, joten nyt meillä ollaan siistejä, hyväntuoksuisia ja pehmeitä.

Rölli

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Lahjoja ja lahjaperinteitä

Saksalainen kaveri kertoi, että niillä on suvun aikuisten kesken tapana arpoa ennen joulua kuka ostaa lahjan kenellekin ja maksimihinta sovitaan yhteisesti. Secret santaa ei kai varsinaisesti saksan kielessä tunneta, mutta sama ideahan siinä on.

Yksi aussikaveri sen sijaan kertoi, että ne ostivat pikkujouluihin jokainen pienen yllärilahjan, ja lahjat koottiin pöydälle lahjapapereihin käärittyinä. Jotkut yrittivät harhauttaa ja laittoivat lahjat ihan erimuotoisiin paketteihin, kuin mitä ne oikeasti olivat. Ensimmäinen lahjan valitsija arvottiin. Sen valittua ja avattua pakettinsa se sai valita seuraavan lahjan saajan. Toinen lahjan valinnut sai sitten päättää pitääkö omasta paketistaan tulleen lahjan vai vaihtaako sen aiemmin avattuun lahjaan. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat pakettinsa valinneet ja avanneet. Paras tilanne on tietysti viimeisellä lahjan valitsijalla, koska se saa valita itselleen ihan minkä tahansa aiemmista lahjoista, jos ei omalle kohdalle osunut lahja kelpaa.

Erään toisen saksalaisen kaverin perheessä on tapana tuoda lahjapöytään itselle käyttämättömäksi jääneitä esineitä, joita sitten vaihdellaan sukulaisten kesken. Niin monta esinettä saa valita kuin on lahjapöytään tuonut. Tämä idea tietysti toimii vain, jos lahjapöytään tuodaan esineitä, joilla ei itselle ole käyttöä, mutta jotka kuitenkin joku toinen haluaisi. Mun on silti tosi vaikea kuvitella minkälaisilla lahjoilla tästä oikeasti tulisi ihmisille hyvä mieli, vai vaihtaisiko krääsä vain kotia.

Meillä on viime vuosina ollut joululahjakielto, mutta tänä vuonna mä pääsin taas tekemään vähän paketteja. Rölli rakastaa joululahjoja. Se hakee oman lahjansa kuusen alta heti kun saa luvan. Röllin lempparipehmolelu on Ikeasta ostettu hiiri, mutta se on vuosien saatossa hiukan kärsinyt eikä hännästäkään ole enää paljon jäljellä. Se on kuitenkin yksi harvoja pehmoleluja, joka ylipäätään on pysynyt lähestulkoon ehjänä, joten tämä hiiri on Röllille tosi rakas. Tänä vuonna Röllin lahjapaketista löytyi herkkujen lisäksi uusi, harmaa hiiri tuolle valkoiselle kaveriksi. Ja pari herkkupalaa, tietenkin.

Hiili

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Joulun tunnelmaa Lüneburgista

Mä oon taas kipeä! Sitä se antibioottikuuri tiesi, viimeisetkin vastustuskyvyn rippeet lähti ja flunssapöpö iski taas. No, mikäs tässä on lomalla lepäillessä. Pitäisi lähteä jouluksi pohjoiseen, mutta saa nähdä onko mulla tiedossa hiihtämisen sijasta pelkkää afterskitä.

Saksa on jäänyt taa, mutta mun piti vielä tulla mainitsemaan pari sanaa Lüneburgista. Kerrassaan hurmaava pieni joulumarkkinakaupunki! Lüneburgiin pääsee tosi kätevästi Hampurista junalla, ja näin joulumarkkinoiden aikaan se junamatka on hintansa väärti. Etenkin kun se ei normaalilla Hampurin julkisen liikenteen kausikortilla maksa mitään.

Me saatiin kavereiden kanssa koko päivä kulumaan Lüneburgissa. Shoppailumahdollisuudet oli siellä yllättävän hyvät, ja crepit ja wursti lehtikaalipedillä maistuivat glögin särpimiksi. Me hiljennyttiin hetken aikaa jopa kirkossa, kun ulkona seisoskellessa tuli vilu. Joulun tunnelma iski vihdoin meikäläiseenkin.

Lüneburg

Lüneburg

Lüneburg

Lüneburg

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Viimeinen viikko Hampurissa

Hampurin satamaViimeistä viikkoa Hampurissa viedään. Aika on livahtanut yhtä lujaa vauhtia mun ohi kuin maisemat junan ikkunasta. Ei vieläkään tunnu yhtään siltä, että olisin menossa minnekään. Karu totuus paljastuu mulle varmaan sitten ensi viikolla, kun olen laskeutunut Suomeen ja roudannut muuttokuorman uuteen kotiini.

Saksalainen byrokratia sen sijaan ehti vielä kerran lämäistä mua naamalle, kun tänään iltapäivällä kävelin vihellellen Eimsbüttelin Bezirksamtiin rekisteröitymään ulos kaupungista. Kas, virasto oli mennyt kiinni jo yhdeltä. Ilmoitin siis ihan turhaan pomolle, että mun iltapäivä kuluu virastotalossa jonottaessa. Se onkin huominen aamupäivä, joka siellä kuluu. Toivottavasti mulla on silloin kaikki tarvittavat paperit kuten asunnon irtisanomiskirje mukana, ei huvittaisi mennä sinne enää kolmatta kertaa.

Eilen mä poikkesin lääkärissä hakemassa vähän lisää lääkkeitä. Luonnollisesti reseptiä ei täällä voi uusia puhelimitse, vaan mun pitää kiikuttaa sairasvakuutuskorttini lääkäriasemalle, jotta se voidaan työntää kortinlukijaan reseptien tulostusta varten. Ja sitten ne reseptit tosiaan tulostetaan, jotta mä voin kiikuttaa ne apteekkiin. Siinä mun asioidessa lääkäriasemalla psykiatri-neurologi ehti onneksi samantien vetäistä niihin resepteihin nimmarinsa, joten tämä asia sujui oikeastaan yllättävänkin sutjakasti vain yhdellä käynnillä. Lisäksi sain siellä päivän naurut. Psykiatri katseli mua hiukan aikaa ja totesi yllättyneellä äänensävyllä: ”Sä näytät vakaalta.”

Samalla kun olen järjestellyt muuttoasioita täällä virastoissa juosten, olen tehnyt samaa hommaa Suomen päähän netistä käsin. Tein muuttoilmoituksen, rekisteröidyin sairaskassaan ja tilasin nettiliittymän. Suomi on oikeasti paras maa olla ja asua, kunpa sen vain muistaisi aina Suomessakin ollessa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Trooppisia hedelmiä ja limboamista – juhlien teemana Karibia

Kun on syntynyt marraskuussa, niin synttärit tuovat kivasti piristystä syksyn pimeimpään hetkeen. Samaisesta syystä ne on myös kätevä yhdistää pikkujouluihin. Jos kuitenkin haluaa, että synttärit on synttärit ja pikkujoulut on pikkujoulut, niin syntympäivää voi viettää ihan eri teemalla kuin tonttulakki päässä.

Kaveri alkoi jo pari kuukautta sitten pohtimaan synttäreilleen teemaa, ja mä innostuin eniten Karibiasta. Mutta ei se kuulemma tarkoittanutkaan sitä, että lähdetään Karibialle.. Vaikutti oikeasti tosi hauskalta idealta lähteä juhlimaan marraskuussa, mahdollisessa räntäsateessa, tropiikkimaisen tunnelman keskelle rantamekoissa. Ideoitiin juhliin kaikenlaista tarjottavaa, ja tietenkin limbokisa Chubby Checkerin Limbo Rockin soidessa taustalla.

Pöytä

Kakku

Todellisuudessa mä olin juhlien aikaan Saksassa kovassa flunssassa, mutta kuvista päätellen on ollut ihanat kekkerit. Mä innostuin heti arvailemaan noita alla olevan kuvan hedelmiä, enkä olisi kuulemma ollut edes tämän lajin viimeinen! Limbossa sen sijaan olisin vetänyt ihan riman ali..

Hedelmät

Jos oikeat vastaukset kiinnostaa, niin tässä olkaapa hyvät:

1. Pitahaya / pitaija / lohikäärmehedelmä
2. Viikuna
3. Papaija
4. Kumkvatti
5. Pepino
6. Rambutan
7. Tamarillo
8. Passionhedelmä
9. Granadilla
10.Kiwaro
11.Mango
12.Karambola
13.Ananaskirsikka

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Bruce Springsteenille Presidential Medal of Freedom

Springsteen Medal of Freedom

Katselin eilen illalla Facebookista livelähetystä Valkoisesta Talosta. Nykymaailma on ihana, kun tällaistakin tilaisuutta pääsi näin Saksasta käsin seuraamaan, kuin kärpäsenä katossa. Obama piti todella hauskan puheen ennen mitalienjakoseremoniaa, ja myös palkittujen henkilökohtaiset ylistyssanat oli osuvia. Ellen DeGeneresin vastaanottaessa mitalia mulle tuli vähän tippa linssiin, kun se itsekin liikuttui niin kovin. Mutta paras oli tietysti the Boss!

As a songwriter, a humanitarian, America’s rock and roll laureate, and New Jersey’s greatest ambassador, Bruce Springsteen is, quite simply, The Boss. Through stories about ordinary people, from Vietnam veterans to steel workers, his songs capture the pain and the promise of the American experience. With his legendary E Street Band, Bruce Springsteen leaves everything on stage in epic, communal live performances that have rocked audiences for decades. With empathy and honesty, he holds up a mirror to who we are, as Americans chasing our dreams, and as human beings trying to do the right thing. There’s a place for everyone in Bruce Springsteen’s America.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Joulumarkkinat Hampurissa

JoulumarkkinatSaksalaiset joulumarkkinat eivät aikaisemmin kiinnostaneet mua mitenkään erityisesti. Glögi ei kuulu mun lempparijuomiin eikä ulkona paleleminen lemppariharrastuksiin. Mutta viime vuonna joulumarkkinoilla tuli käytyä eri kokoonpanoissa harva se päivä, ja tänä vuonna odotin jo sitten malttamattomana niiden alkua. Nyt ne on alkaneet!

Hampurissa mun lempparijoulumarkkinat löytyvät Mönckebergstraßen kupeesta, Altonasta ja tietenkin Rathausilta, jossa joulupukki viilettää porojen kanssa juhlakansan yllä. Jos joku sattuu olemaan joskus tulossa Hampurin joulumarkkinoille, niin täältä löytyy hyvä kartta, ja myös alla oleva kokoaa yhteen muutamat markkinapaikat.

Joulumarkkinat

P.S. Toivottavasti kukaan ei ole lähipäivinä lentämässä Lufthansalla Saksaan, se olisi nimittäin sitten jalkapatikka tiedossa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Haastattelupyyntö huippunaiselle

Mun yksi kaveri on johtavassa asemassa omalla alallaan ja sai sen vuoksi haastattelupyynnön eräältä alan julkaisulta. Haastattelun aiheena oli Top Woman, ja toimittaja, nainen myös, lähetti kysymykset etukäteen. Tässä ne ovat, vapaasti suomennettuina:

1. Mikä saa sinut tekemään mitä teet, kun olet kerran nainen?
2. Miten olet nuorena naisena pystynyt nousemaan nykyiseen asemaasi miesvaltaisella alalla?
3. Miksi olet ottanut tämän roolin vastaan kun se on aikamoinen haaste sinulle (tai nähdään ainakin sellaisena, koska et edusta normaalia johtajatyyppiä alalla)
4. Onko sinulla miesmentoria, jota ihailet?
5. Miten löysit mentorisi?
6. Miten mentorisi auttaa sinua kehittymään?

What??

Sanomattakin on selvää, että tämä haastis jäi tekemättä. Journalismin alalla on näköjään lasikatto, ja joku on lyönyt siihen päänsä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone