Viimeinen viikko Hampurissa

Hampurin satamaViimeistä viikkoa Hampurissa viedään. Aika on livahtanut yhtä lujaa vauhtia mun ohi kuin maisemat junan ikkunasta. Ei vieläkään tunnu yhtään siltä, että olisin menossa minnekään. Karu totuus paljastuu mulle varmaan sitten ensi viikolla, kun olen laskeutunut Suomeen ja roudannut muuttokuorman uuteen kotiini.

Saksalainen byrokratia sen sijaan ehti vielä kerran lämäistä mua naamalle, kun tänään iltapäivällä kävelin vihellellen Eimsbüttelin Bezirksamtiin rekisteröitymään ulos kaupungista. Kas, virasto oli mennyt kiinni jo yhdeltä. Ilmoitin siis ihan turhaan pomolle, että mun iltapäivä kuluu virastotalossa jonottaessa. Se onkin huominen aamupäivä, joka siellä kuluu. Toivottavasti mulla on silloin kaikki tarvittavat paperit kuten asunnon irtisanomiskirje mukana, ei huvittaisi mennä sinne enää kolmatta kertaa.

Eilen mä poikkesin lääkärissä hakemassa vähän lisää lääkkeitä. Luonnollisesti reseptiä ei täällä voi uusia puhelimitse, vaan mun pitää kiikuttaa sairasvakuutuskorttini lääkäriasemalle, jotta se voidaan työntää kortinlukijaan reseptien tulostusta varten. Ja sitten ne reseptit tosiaan tulostetaan, jotta mä voin kiikuttaa ne apteekkiin. Siinä mun asioidessa lääkäriasemalla psykiatri-neurologi ehti onneksi samantien vetäistä niihin resepteihin nimmarinsa, joten tämä asia sujui oikeastaan yllättävänkin sutjakasti vain yhdellä käynnillä. Lisäksi sain siellä päivän naurut. Psykiatri katseli mua hiukan aikaa ja totesi yllättyneellä äänensävyllä: ”Sä näytät vakaalta.”

Samalla kun olen järjestellyt muuttoasioita täällä virastoissa juosten, olen tehnyt samaa hommaa Suomen päähän netistä käsin. Tein muuttoilmoituksen, rekisteröidyin sairaskassaan ja tilasin nettiliittymän. Suomi on oikeasti paras maa olla ja asua, kunpa sen vain muistaisi aina Suomessakin ollessa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Trooppisia hedelmiä ja limboamista – juhlien teemana Karibia

Kun on syntynyt marraskuussa, niin synttärit tuovat kivasti piristystä syksyn pimeimpään hetkeen. Samaisesta syystä ne on myös kätevä yhdistää pikkujouluihin. Jos kuitenkin haluaa, että synttärit on synttärit ja pikkujoulut on pikkujoulut, niin syntympäivää voi viettää ihan eri teemalla kuin tonttulakki päässä.

Kaveri alkoi jo pari kuukautta sitten pohtimaan synttäreilleen teemaa, ja mä innostuin eniten Karibiasta. Mutta ei se kuulemma tarkoittanutkaan sitä, että lähdetään Karibialle.. Vaikutti oikeasti tosi hauskalta idealta lähteä juhlimaan marraskuussa, mahdollisessa räntäsateessa, tropiikkimaisen tunnelman keskelle rantamekoissa. Ideoitiin juhliin kaikenlaista tarjottavaa, ja tietenkin limbokisa Chubby Checkerin Limbo Rockin soidessa taustalla.

Pöytä

Kakku

Todellisuudessa mä olin juhlien aikaan Saksassa kovassa flunssassa, mutta kuvista päätellen on ollut ihanat kekkerit. Mä innostuin heti arvailemaan noita alla olevan kuvan hedelmiä, enkä olisi kuulemma ollut edes tämän lajin viimeinen! Limbossa sen sijaan olisin vetänyt ihan riman ali..

Hedelmät

Jos oikeat vastaukset kiinnostaa, niin tässä olkaapa hyvät:

1. Pitahaya / pitaija / lohikäärmehedelmä
2. Viikuna
3. Papaija
4. Kumkvatti
5. Pepino
6. Rambutan
7. Tamarillo
8. Passionhedelmä
9. Granadilla
10.Kiwaro
11.Mango
12.Karambola
13.Ananaskirsikka

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Bruce Springsteenille Presidential Medal of Freedom

Springsteen Medal of Freedom

Katselin eilen illalla Facebookista livelähetystä Valkoisesta Talosta. Nykymaailma on ihana, kun tällaistakin tilaisuutta pääsi näin Saksasta käsin seuraamaan, kuin kärpäsenä katossa. Obama piti todella hauskan puheen ennen mitalienjakoseremoniaa, ja myös palkittujen henkilökohtaiset ylistyssanat oli osuvia. Ellen DeGeneresin vastaanottaessa mitalia mulle tuli vähän tippa linssiin, kun se itsekin liikuttui niin kovin. Mutta paras oli tietysti the Boss!

As a songwriter, a humanitarian, America’s rock and roll laureate, and New Jersey’s greatest ambassador, Bruce Springsteen is, quite simply, The Boss. Through stories about ordinary people, from Vietnam veterans to steel workers, his songs capture the pain and the promise of the American experience. With his legendary E Street Band, Bruce Springsteen leaves everything on stage in epic, communal live performances that have rocked audiences for decades. With empathy and honesty, he holds up a mirror to who we are, as Americans chasing our dreams, and as human beings trying to do the right thing. There’s a place for everyone in Bruce Springsteen’s America.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Joulumarkkinat Hampurissa

JoulumarkkinatSaksalaiset joulumarkkinat eivät aikaisemmin kiinnostaneet mua mitenkään erityisesti. Glögi ei kuulu mun lempparijuomiin eikä ulkona paleleminen lemppariharrastuksiin. Mutta viime vuonna joulumarkkinoilla tuli käytyä eri kokoonpanoissa harva se päivä, ja tänä vuonna odotin jo sitten malttamattomana niiden alkua. Nyt ne on alkaneet!

Hampurissa mun lempparijoulumarkkinat löytyvät Mönckebergstraßen kupeesta, Altonasta ja tietenkin Rathausilta, jossa joulupukki viilettää porojen kanssa juhlakansan yllä. Jos joku sattuu olemaan joskus tulossa Hampurin joulumarkkinoille, niin täältä löytyy hyvä kartta, ja myös alla oleva kokoaa yhteen muutamat markkinapaikat.

Joulumarkkinat

P.S. Toivottavasti kukaan ei ole lähipäivinä lentämässä Lufthansalla Saksaan, se olisi nimittäin sitten jalkapatikka tiedossa.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Haastattelupyyntö huippunaiselle

Mun yksi kaveri on johtavassa asemassa omalla alallaan ja sai sen vuoksi haastattelupyynnön eräältä alan julkaisulta. Haastattelun aiheena oli Top Woman, ja toimittaja, nainen myös, lähetti kysymykset etukäteen. Tässä ne ovat, vapaasti suomennettuina:

1. Mikä saa sinut tekemään mitä teet, kun olet kerran nainen?
2. Miten olet nuorena naisena pystynyt nousemaan nykyiseen asemaasi miesvaltaisella alalla?
3. Miksi olet ottanut tämän roolin vastaan kun se on aikamoinen haaste sinulle (tai nähdään ainakin sellaisena, koska et edusta normaalia johtajatyyppiä alalla)
4. Onko sinulla miesmentoria, jota ihailet?
5. Miten löysit mentorisi?
6. Miten mentorisi auttaa sinua kehittymään?

What??

Sanomattakin on selvää, että tämä haastis jäi tekemättä. Journalismin alalla on näköjään lasikatto, ja joku on lyönyt siihen päänsä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Superkuu

Kauhea vouhotus yhdestä kuusta. Käsittääkseni se on silti se sama möllykkä, kuin aiemminkin. Mä ymmärtäisin tämän hypetyksen, jos maapallo olisi napannut yhtäkkiä jostain toisen kuun kiertoradalleen. Silloin mäkin raottaisin jo vähän verhoa.

Hampurissa ei oikeasti tarvinnut verhoja viime yönä raotella, pilvistä oli. Jos oli riittävän sinnikäs, niin ilmeisesti sitten sai ihan hyviä kuvia superkuusta:

superkuu

Meillä on näköjään täällä Hampurissa puumien lisäksi myös kiraffeja. En toisaalta yllättyisi yhtään, jos sellainen kävelisi Reeperbahnilla vastaan.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Maisema

Kiinteistövälittäjille Suomessa järvimaisema tuntuu tarkoittavan pikkasen eri asiaa miten mä sen tulkitsen. Jostain neljän talon välistä pilkistävä järvi ei mun mielestä ole järvimaisema, vaikka onhan se maisema siellä – talojen takana. Muutenkin koko sana maisema on hiukan suhteellinen käsite. Miten tämän jälkeen voi enää nauttia yhtään mistään, mitä ikkunasta näkyy?

maisema

maisema

maisema

maisema

Maisemanvaihdos on nyt joka tapauksessa edessä. Pakko alkaa tottua siihen ajatukseen.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Pitäkää kiinni lentomatkustajan oikeuksistanne!

Sain äsken todella yllättävän sähköpostiviestin.

Muistatteko sen mun hiukan epäonnisen matkaanlähdön silloin elokuussa, kun olin menossa Springsteenin keikalle Zurichiin? Lyhyesti: Mun aamulento Eurowingsillä peruttiin ja mä jonotin tajuttoman ajan palvelutiskille, jossa mut näppärästi sijoitettiin iltapäivän Swiss Airin suoralle lennolle Zurichiin. Missasin siis lauantaipäivän Zurichissä, mutta en todellakaan missannut keikkaa, koska se oli vasta sunnuntaina. Reissu oli ihan mahtava, majoituin kaverin luona ja juhlittiin tuolla keikalla sen synttäreitä. Lisäksi muistelisin, että mun lennot maksoi vähemmän kuin keikkalippu eli se meno-paluu kustansi noin 80 euroa.

Koska mä satuin olemaan tietoinen lentomatkustajan oikeuksista korvauksiin viivästysten tai peruuntumisten kohdalla, ja mulla oli ehkä vähän tylsää toimistolla, kirjoitin reissun jälkeen lyhyen kirjeen Eurowingsille. Laitoin siihen vain, että noihin oikeuksiin vedoten pyytäisin hyvitystä yli 8 tuntia myöhästyneestä lennosta, tässä lentotiedot, yhteystietoni ja tilinumeroni.

Ajattelin silloin, että Eurowings ei mun kirjeelle korviaan lotkauta. Epäilin, etteivät ne vastaa ollenkaan, ja jos vastaisivat, ne varmaan vetoaisivat siihen tilalle annettuun Swiss Airin lentoon. Mun matkavakuutuskin olisi ehkä voinut korvata jotain, mutta rehellisesti sanottuna olin jo unohtanut koko jutun. Kunnes äsken avasin Eurowingsiltä tulleen sähköpostin. Siinä oltiin runoiltu pitkät pätkät kaikenlaista, mutta onneksi jaksoin lukea sen loppuun. Siellä lopussa nimittäin kiitos seisoi:

We will transfer the amount you mentioned (250,00 €) to the specified account within the next 10 days. We assure you that we will continue to work on our product and our processes to ensure future flights run smoothly from start to finish.

Ja näin musta on tullut matkabloggaaja, joka tienaa reissuillaan rahaa!

Cash

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone

Hampurin konserttitalo on vihdoin valmis ja vain 700m€ yli budjetin

ElbphilharmonieMä missasin historiallisen hetken viime viikolla. Hampurin Elben filharmoniakonserttitalon ikkunoihin ilmestyi viikko sitten maanantai-iltana teksti: ”FERTIG” eli valmis. Mä en uskonut näkeväni tätä päivää. Enkä tietysti varsinaisesti nähnytkään.

Tämä konserttitalo on Hampurin oma Olkiluoto 3. Konserttitalon piti olla valmis vuonna 2010. Ja 2013. Ja 2014. Ja 2015. Mutta nyt se on vihdoin valmis! Tsemppiä vaan sinne Eurajoelle voimalatyömaalle, toivoa on..

Olkiluoto kolmosen budjettiylitys hakee vertaistaan, mutta Hampurissa taistellaan vähintään hopeasta. Tämän julkisilla varoilla rakennetun tönön alkuperäinen budjetti oli 77 miljoonaa euroa, ja nyt vihdoin valmistuttuaan, se on kustantanut veronmaksajille rapeat 789 miljoonaa euroa.

Vuonna 2014 tehdyssä hallinnollisessa tutkimuksessa selvisi, että pelkät vessaharjat olivat maksaneet 300 euroa kappale, ja roskikset 957 euroa kappale. Mistä saksalaiset on edes löytäneet noin kalliita vessaharjoja? Onko ne käsintehty Billy Gibbonsin ja Dusty Hillin partakarvoista? Aion kyllä joskus mennä katsomaan minkälaiseen kullattuun pyttyyn sitä pääsee konsertin väliajalla pissaamaan.

Maanantaisessa avajaisseremoniassa kaupunginjohtaja Olaf Scholz päätti fiksusti keskittyä positiivisiin asioihin ja sanoi Hampurin saaneen niin mahtavan rakennuksen, että kaupunkia on vaikea kuvitella ilman sitä. Scholz on tavallaan oikeassa. Joka ainoa turisti tulee ihailemaan tätä rakennusta ja kuulemaan tästä fiaskosta, ikuisesti.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInShare on TumblrShare on RedditEmail this to someone